Levykokoelma – Ylläpito ja säilytys

Jokaisella on oma tapansa kerätä ja säilyttää äänitteitä. Tässä artikkelissa käsitellään levyhyllyä. Esimerkkinä toimii oma kokoelmani. Ostaako kukaan levyjä enää tai tekeekö musiikilla mitään? Väitän, että levyjä ostetaan ja varmasti jokaisella on jonkinlainen levykokoelma, joka koostuu ostetuista levyistä. Itse olen juuttunut CD-aikaan. Vinyylit olivat enemmän edellisen sukupolven juttu. Viimeaikoina monet ovat hankkineet vinyyli-levy-soittimen, koska se toistaa kuulemma ääntä laadukkaammin.

Hyvä musiikki lisää viihtyvyyttä. Levykokoelmasta voi valita tilaisuuteen ja mielialaan sopivan kappaleen tai levyn. Vieraat saavat katsella, minkälainen musiikkimaku asukkailla on ja toivoa soitettavaksi jotain biisiä. Siispä onkin tärkeää, että levyt ovat esillä ja kuuluvat sisutukseen ja luovat tunnelmaa kuuntelu-tilaan. Tiloja voi tietysti olla monta. Kukin viihtynee mielensä mukaisessa huoneessa. CD-torneja löytyy ja simppeliin malliin mahtuu n. 200 levyä. Tietysti kannattaa ostaa pienempiä n. 20 levyä vetäviä bokseja joita voi yhdistellä isompaan kirjahyllyyn mahtuviksi tai pöydälle tietokoneen viereen. Kuumimpia levyjä voi säilyttää myös muovitaskuissa joka kulkee hyvin mukana. Vinyylejä varten on olemassa laukkuja, joita ammattilais-deejiit käyttävät levyjen roudaamiseen keikalle. Kotona vinyylejä voi säilöä sopivan kokoisissa laatikoissa. Levyjä voi kerätä tuhansia kappaleita. Mitään ylärajaa ei ole.

Napsterilta mielenkiintoinen uusi palvelu

Pitäisikö ladata surutta kaikki mielenkiintoiset levyt internetistä? Niitähän ei paljon kauppojen hyllyiltä löydy. Vai pitäisikö maksaa kiskuri-hintaa yksittäsistä kappaleista? Itseasiassa enää ei tarvitse miettiä näiden kahden toimintatavan välillä, koska Napster, joka toi ensimmäisenä nopeat ja suositut mp3-tiedostojen haut sekä lataamiset mahdollisiksi, on pukannut ulos uuden palvelun.

Palvelun käyttäjä maksaa tietyn kuukausimaksun. Tämän tehtyään asiakas saa suoratoistona kuunnella mitä tahansa Napsterin valikoimista löytyvää musiikki-kappaletta. Eikä tässä vielä kaikki – kuuntelija saa ladata samalla kuukausimaksulla viisi mp3-tiedostoa kuukaudessa.´

Valikoimat ovat monipuoliset ja kaikin puolin laajat. Näistä uskoisi kovemmankin diggailijan tai friikin löytävän makuunsa ja persoonallisuuteensa sopivat ja omasta mielestään toimivat biisit. Harmi vain, että palvelu toimii tällä hetkellä vain Yhdysvalloissa.

Keikka-raportti : Xzibit @ Circus, Helsinki : 27.4.2009

Suomessa on viime vuosina esiintynyt maailman luokan tekijöitä hiphop:n osalta. Kovin monella keikalla en ole pyörinyt. Rehellisesti sanottuna olen nukkunut suuren osan keikoista. Nyt oli siis aika tehdä poikkeus. Päätin ostaa liput Xzibit:n keikalle. Nykyään liput saa netistä kätevästi. Kun lasku on maksettu, liput toimitetaan postin kautta.

Ajankohta oli siis maanantai. Tiistaina pitäisi taas palailla arkeen ja autolla oltiin liikkeellä, joten keskityin tällä kertaa huutamaan ja heilumaan ihan selvinpäin. Heti saapuessani Circuksen pihan läheisyyteen, törmäsin muutamaan “pimped out” autoon. Heikkohermoisempi olisi saattanut luulla setelien näköisiä flaiereita aidoiksi.

Menimme sisään klubille vartin yli yhdeksän. Tässä vaiheessa oli aika vähän yleisöä paikalla ja t-paitoja sai 20 e hintaan. DJ soitteli jonkun aikaa vanhempia klassikoita. Lämppärinä esiintyi Redrama, joka esitti pari uutta biisiä, joita kuullaan ilmeisesti tulevalla levyllä. Lavalla piipahti myös Axl Smith juontamassa. Tämän jälkeen yleisö oli valmis. Xzibit:n esiintyminen alkoi.

Audio-pommit tippuivat ja valokeilat suuntautuivat keskelle lavaa – Xzibit on paikan päällä! Jalat irtoilevat maasta biitin tahtiin ja kädet hakkaavat ilmaa. Kännykkäkamerat nousevat päiden yläpuolelle ja salamavalot räpsähtelevät. Kuvaaja yrittää saada otettua kuvaa ja saada yhden ämceistä kääntämään katseensa kohti. Joku ei meinaa mahtua lavan eteen. Tyhjät tuopit lentelevät. Pientä rähinää ona ilmassa, mutta hetken kuluttua ollaan taas kaikki täysillä kuuntelemassa keikkaa.

Vietettyän n. kolme tuntia lavan edessä, on allekirjoittaneella jalat soosia ja korvatkin tinnittävät. Narika läheisyydestä ei enää saa ostettua t-paitoja (loppuunmyyty?). Sen sijaan bäkkärille pääsee pientä maksua vastaan. Kävelen parkkipaikalle, otan huikan energiajuomaa ja aloitan automatkan kotia kohti. Seuraavana päivänä on paluu arkeen…

Diggin In The Clips

Toiset pitävät vinyyli-kiekkoa ainoana oikeana musiikin ja kuuntelijan yhdistävänä tekijänä. Jotkut taas ovat sitä mieltä, että on ihan sama onko musiikki CD:llä vai koneella tiedostona. Nykyään You Tube tarjoaa mahdollisuuden kuunnella ja katsella lähestulkoon mitä vain musiikillista sisältöä. Levyjen diggaileminen, Diggin In The Crates, on muuttumassa muotoon pätkien kuunteleminen, toisin sanottuna Diggin In The Clips. Sämplääminen ei onnistu helposti eikä se olekaan mielekästä.

Onko levykokoelma hieno arkisto, josta voi valita minkä tahansa omistavansa levyn? Säästääkö levyjen koneella kuunteleminen fyysistä tilaa studiolla tai kotona? Audiota voi kuunnella internetissä vaikka siitä ei olisi tehty musiikkivideota. Onko vinyyli ainoa oikea musiikin tallennusmuoto? On totta, että nykyään on kauppojen hyllyiltä vaikea löytää joitakin kappaleita ja levyjä, joista juuri itse pitää. Internetistä löytää sitten lähestulkoon kaiken julkaistun ja julkaisemattoman musiikin.

Ehkä tässäkin on kyse kultaisen keskitien kulkemisesta. On kiva julkaista oma hiottu kappale netissä tai kuunnella ennakkoon levyä, jonka ehkä haluaa ostaa. Toisaalta kirpputoireiltakin löytää sellaisia aarteita, joita muut eivät osaa arvostaa. You Tubella kuunteleminen sopii erinomaisesti levyjen koekuunteluun. Kuitenkaan tällä sivustolla ei voi luoda soittolistoja tai mitään, mutta se onkin ehkä ottamassa musiikkivideoita pyörittävien digi-tv-kanavien roolin, joka on hyvin pitkälle uusien artistien hittien esittäminen.

Erilaisista liittimistä

Kannettava tai pöytä-kone on hyvä perusta omalle studiolle. Kun hankit konetta, varmista, että siinä on tarpeeksi USB-paikkoja. Tosin näitä saa ostettua ulkoisenakin. Periaate on sama kuin jatkojohtojen kanssa. Muistaakseni on markkinoilla jopa kymmenen lisäpaikkaa tarjoava tuote.

Mihin USB-väylää käytetään? Hiiri menee nykyisin yleensä tähän porttiin. On myös mahdollista liittää se PS/2 -väylään. Hiiri on optisena kätevämpi ja tarkempi kuin perinteinen pallo-malli. Tulostin, MIDI-kiippari, digikamera, Bluetooth ja jopa Game Pad tarvitsevat oman paikkansa. Nykyään myös vinyyli-levysoitin tarvitsee USB-paikan.

Mikrofooni ja kaiuttimet kytketään tietokoneeseen mini-plug -liitännällä. Tämä tarkoittaa siis 3,5 mm liitintä. Sovittimen hankkiminen on tarpeellista, jos mikrofooni käyttää 1,4″ liitintä. Tässä artikkelissa jo mainittujen liittimien lisäksi on myös XLR-liitin tullut tutuksi. Shuren SM-58 käyttää sitä. RCA-liittimiä tarvitaan lähinnä aktiivi-kaiuttimien ulostuloissa. Näytön liittimistä ei sen enempää tässä. Ei muuta kuin kytkemään piuhoja…

Panostaako joku just suhun?

Musiikkiin voi panostaa. Yhteiskunta voi panostaa nuoriin. Nuori voi panostaa koulutukseen tai koulutus voi panostaa nuoreen. Yritykset saattavat rekrytoida nuoria ja kouluttaa heitä eli nekin voivat panostaa. Joku voi panostaa osakkeisiin ja joku voi panostaa lippaaseen jolla ampuu itsensä ja muut, jos ei kukaan ole panostanut hänen mielenterveyteensä.

Panostamisen ei tarvitse olla ison yrityksen, lainsäädännön tai verorahoihin liittyvää. Jokainen voi panostaa omilla ostopäätöksillään ja ostovalinnoillaan. Panostetaan urheiluun oli se sitten juniorin harrastus tai penkkiurheilua. Harrastuksiin voi ja kannattaakin panostaa. Hifi:sti soul-diggari panostaa vinyyleihin ja kuunteluun tarkoitettuun levy-soittimeen.

Panostaa voi kuka tahansa ja miten paljon tahansa. Jollekkin koko elämä on panostamisen arvoista ja jotkut etsivät elämään suuntaa vääristä paikoista ja kokevat väsymystä. Mieti tilannetta jossa joku panostaisi juuri sinuun, koska sitä mietin ennenkuin halusin panostaa hieman tähän artikkeliin. Ehkä ensi kerralla jotain musiikillisempaa…

3000 kävijää rikki?

28.3.2008 kirjoitin ensimmäisen artikkelin tänne ollessani työpaikallani viettämässä taukoa. Olin kasaamassa kotistudiota eli päivittämässä laitteistoa paremmaksi, ja siinäpä jutun juurta olikin. Olen tehnyt monia nettisivuja ennen tätä. Mielenkiinto scriptaamiseen heräsi kun olin opetellut HTML:ää. Halusin oppia tekemään näyttäviä sivuja internettiin. Kiinnostusta oli myös sivujen toiminnallisuutta kohtaan.

Kokeilin siis nettisivujen ohjelmoimista, mutta lopulta luovutin ajanpuutteen takia. Päätin siirtyä blogin käyttämiseen, koska muuten tuntui etten saisi sivuja valmiikis enkä saisi myöskään sanaani kuuluvile. WordPressiä joku sitten suositteli ja valitsin sen kotisivujeni julkaisijaksi.

Ensin n. vuoden ajan ylläpidin sivustoa nimeltä “teroitin.com”. Se keräsi n. 1000 kävijää vuoden aikana. Se sisälsi tekstejä aiheesta kuin aiheesta sekä levy-arvosteluja. Saundit on jatkoa tälle sivustolle ja se on siis kerännyt kävijöitä 3000 noin vuodessa. Kiitos kaikille kävijöille. Tulevaisuus riippuu ajasta ja vähän myös rahasta, koska joskus aika on rahaa…

Internet on täynnä p*skaa…

Tässä blogissa on käsitelty aika iloisesti raskaitakin aiheita. Nyt käsitellään sitä,  mitä internet merkitsee kenellekkin. Yhteen kytkettyjen koneiden verkko on hyvin laaja ja tallennus-tilaa on, jos ei rajattomasti niin ainakin todella paljon. Kun kenellä tahansa on mahdollisuus pitää yllä kotisivuja on tuloksena ajoittain melkoista soopaa. Materiaalia on todellakin suunnattomasti.

Sisältö voi olla huonoa tai sitten sitä ei puuttuvan mielikuvituksen vuoksi edes ole. Tarkoitan lähinnä leipätekstiä tai vastaavaa sisältöä. Jotkut kotisivut koostuvat vain koodista. Eihän tässä ole järkeä. Eihän koodin ole tarkoitus olla sisältöä. Näkisin sen kuuluvan taustalle.

Internetissä kuka tahansa voi julkaista mitä tahansa. Sama pätee musiikkiin. Harmi, että jotkin “hyvät” artistit saattavat päästä kuuluviin netissä, mutta niitä ei sitten missään muualla juuri näykkään. Laadukkaan musiikin löytämiseksi joutuu tekemään turhaa työtä. Mistä sitä tietää enää mik’ä on “hottii shittii”. Tietysti on toimittajien vastuulla tuoda alan lehtiin ja miksei myös internettiin niitä hyviä artisteja. Tietää mihin tuhlata aikansa ja rahansa. Ei kysyvä tieltä eksy.

Synteettinen vai sample-pohjainen hiphop?

Syntetisaattori on ollut musiikin ammattilaisten apuväline jo vuosikymmenien ajan. Sitä on hyödynnetty monenlaisen musiikin tuotamisessa. Sampleri on hieman uudempi ja varmasti tuntemattomampi instrumentti. Perusmalliseen MPC:en saa ladattua pätkiä, pitkiä tai lyhyitä, toisten tekemästä musiikista. Kokemuksesta voin kertoa, että säveltäminen lyhyiden sample-pätkien avulla on todella vaikeaa. Kokoajan kuulostaa siltä kuin joku soittaisi hyvin epävireistä soitinta. Tämä voi toisaalta olla tehokeino.

Looppaaminen, jota Puff Daddy/Biggie Smalls käytti paljon, on valmiiden rumpukuvioiden ja melodien lainaamista niin, että samaa pätkää toistetaan eli se jatkuu kokoajan säestäen räppäriä/vokalistia. Tämä voidaan toteuttaa samplerillä.

Haastavinta on luoda koko kappale säveltäen bassokuviot ja melodiat erilaisilla syntetisaattoreilla. Rummut kannattaa lainata jostain kappaleesta isku kerrallaan. On olemassa myös efektejä, joiden avulla rumpu-saundeista saadaan “rapeampia”. Hi-hatit eivät ole niin tärkeitä hiphop:ssa. Bassorummut kannattaa miksata bassolainien alle. Sitten vaan jokin looppi pyörimään ja kertosäe kasaan. Pieniä kikkoja, kuten yhtä-äkkiä alta putoava biitti ja accapellana jatkuva räppääminen tauon aikana ovat juuri niitä pieniä eroja luovia juttuja, joita osaa käyttää vain rohkaistuessaan kokeilemaan ja miettimään uusia pieniä lisäyksiä kappaleisiinsa.

Looppeja ja syntetisaattori-ääniä voidaan myös yhdistää toistamalla rumpulooppia ja MIDI-kiipparilla soittamalla sen päälle lyhyitä melodioita. Klassista musiikkia voi myös sämplätä ja ainakin viulua on mukava sijoittaa epävireisenäkin lauluun tai oikeastaan rakentaa koko miksin sen varaan.

Jos olet todellinen mestari, pöllit melodiat biiseistä, soitat ne jollakin soittimella tai palkkaat soittajia ja hoidat homman himaan lainaten lyhyitä pätkiä jo sävellettyä musiikkia maksamatta turhaan mitään teosto-maskuja. Näin teki jo n. 15 vuotta sitten hyvin tunnettu biitti-Guru Dr. Dre.

Siitä sitten kokeilemaan. VST-i plug-ineillä on helppo aloittaa ja suosittelen niihin tutustumista. Sämplätä voi vaikka vanhempien hyllystä löytyviä levyjä. Parhaat rumpusaundit saa todellakin luotua vain metsästämällä levyiltä. Netistä löytyy paljon tietoa tunnetumpien artistien sämpläämistä ei niin tunnetuista biiseistä ja artisteista.

DVD:n kapasiteetin hyödyntäminen

Fyysisessä muodossa olevaa musiikkia ei voi syrjäyttää. Vinyyli on äänenlaadultaan todennäköisesti pysyvästi parempi kuin esim. mp3.  Kannet tuovat lisäarvoa levylle. Levyhylly kertoo myös sen omistajasta paljon. On hienoa esitellä tallenteita ja vieraat saavat valita haluamaansa musiikkia taustalle.

Kaikesta fyysisten levyjen hyvistä puolista huolimatta juolahti mieleeni ajatus. Ostin tässä hiljattain uuden DVD-soittimen, koska huonolaatuinen edellinen soitin meni hajalle. Sekin olisi kiva korjata, kunhan löytyisi Torx-ruuvimeisseli. Joka tapauksessa asentamisen jälkeen leikittyäni uudella DVD-toistimella, sain pienen ajatuksen: tallentamalla n. 4,7 GB:n kokoiselle levylle n. 4 MB:n suuruisia mp3-tiedostoja mahtuisi DVD:lle pieni hyllyllinen musiikkia. Tätä voisi sitten selailla television ruudulta ja valita soitettavaa musiikkia.

Idea ei ole uusi, mutta se on mielenkiintoinen. Kävin nimittäin baarissa, jossa sai itse tällaiselta listalta valita koneelta musiikkia. Audio-kirjasto oli laaja, kuten useilla koti-käyttäjilläkin omalla pöytäkoneellaan. Korvaavatko kiintolevyt tai DVD:t joskus niiden fyysiset vastineensa? Henkilökohtaisesti pysyn CD-levyjen käytttäjänä. Mielenkiintoa vinyylejä kohtaankin on.

Kuka sitten haluiaisi musiikkia, jota ei fyysisesti ole olemassa.Varastotilan, kaikilla ei ole kokonaista huonetta levyjä varten, puute voi olla yksi tekijä. DVD-soitin ei korvaa kuitenkaan PC:tä vaan se säilyy keskeisenä apuvälineenä esim. lenkkeilyä harrastavan henkilön ladatessa uusia kappaleita kannettavaan mp3-soittimeensa.